Alavireistä täällä. Väsyttää ja raskauskrempat tuntuvat lisääntyvän päivä päivältä. Mitään ei oikein huvittaisi tehdä, vaikka Oivan synttäribileet on jo ovella. Jos vaikka huomenna olisi tehokkaampi päivä.
Päivän teemabiisi ♥♥
Tajusin vasta hetki sitten, että huomenna on joulukuun eka, eikä mulla ole joulukalenteria! Yli kolmekymmenvuotinen traditio on siis pahasti katkolla, ellen huomenna työpäivän jälkeen käy kalenteriostoksilla jossain.
Mahtaako joulu tullakaan ilman kalenteria?
Tänäänkin on vapaapäivä! Ajattelin ensin hengailla vaan kotona, mutta päätinkin lähteä lähikaupunkiin. Oli aika viileä aamu ja olinkin aikeissa laittaa mokkasiinien sijaan saappaat, mutta vetskari ei mennyt pohkeesta kiinni :/
Silmämääräisesti en kyllä huomaa mitään, mutta olisikohan vauva laskeutunut vähän alemmaksi jo? Oli nimittäin niin paljon helpompi kävellä kuin vielä viime perjantaina, matkan varrella on vielä yksi loiva mutta tappavan pitkä ylämäki, joka sekään ei saanut edes hengästymään. Viimeksi jouduin samassa ylämäessä lepäilemään kesken matkaa bussipysäkeillä.
Joululahjoja ei löytynyt, mutta ostin Oivalle peruspaitoja päiväkotiin ja lähestyvien synttärien asuun söpön ruutukravatin:
Ja vauvalle kaikkea pientä:
Jahas, taitaakin olla taas päiväuniaika :)
Sattuipa tänään kohdalle harvinaisen yrmeä ultraajatäti, small talk ei tosiaan kuulunut repertuaariin. Aksenttini tuntui myös tuottavan tädille ylitsepääsemättömiä ymmärrysongelmia tai oli kuulolaitteessa patterit punaisella, koska jouduin toistamaan kaiken (ainakin) kahteen kertaan. Loppuhuipennukseksi täti selvitti ultran jälkeen minne menen seuraavaksi kuin jälkeenjääneelle, hi-taa-aasti ja ar-tikuloiden. voijeesus. Teki mieli sanoa, että olen ul-ko-maa-lai-nen, en idiootti.
Vauvaa oli kuitenkin ihana nähdä, söpöliini kasvaa hienosti keskikäyrällä eli ei ainakaan toistaiseksi ollut muuttunut jättiläiseksi. Sanomattakin lienee selvää, ettei sukupuolelle saatu varmistusta tädiltä, vauva kun on kuulemma ihan liian iso jo. No, eipä sillä niin väliä, ja meillä on vielä luvassa yksi ultra joulun jälkeen, jospa sattuisi joku asiakaspalveluhenkisempi ultraajaksi :)
Päivän asua aamutossuissa:
Ja kosmetiikkapakettikin saapui hypisteltäväksi:
Muita uutuuksia en vielä ehtinyt kokeilla, mutta huulikiillon koostumus oli makuuni vähän paksua, saisikohan sitä ohennettua jotenkin?
Alkaa toi maha olla jo aika kookas.
Kuluvana viikonloppuna tuli täytettyä shoppailuvajetta monen viikon edestä. Tilasin Lily Lolo:lta uuden purkillisen mineraalimeikkivoidetta (kalpealle mutta kellertävälle iholleni ihan täydellisessä sävyssä warm peach), taitaa olla jo neljäs laatuaan, ja siinä ihan ohimennen tuli ostettua myös mm. kaksi poskipunaa, vaalea aurinkopuuteri, huulikiilto ja hohdepuuteri…
Meikkien lisäksi taivuin ostamaan lisää äitiysvaatteita, vaikka tarkoitus olikin selviytyä loppuun saakka jo olemassa olevilla. Pari paitaa, neule ja uudet farkut ovat jo matkalla kotiin. Jospa näillä jo selviäisi?
Edit. en ymmärrä miten nää kuvat nyt näin asettui?
Hirveä yskä, vei äänenkin mennessään. Kuumetta ei ole, mutta sohvalta on tavallista vaikeampi irrottautua. Jos ei ole maanantaihin mennessä tokeentunut, vien keuhkoputkeni näytille GP:lle.
Pojat lähtivät iltapäiväksi katsomaan rugbya, joten mulla ois ollut hyvää aikaa tehdä vaikka mitä kivaa, mutten ole ehtinyt muuta kuin nukkua.
Kamalat oranssit hiukset vasemmassa kuvassa on joku optinen harha
Keskiviikkona on sitten odotettu ultra, ihanaa päästä näkemään vauva todennäköisesti vikaa kertaa ennen syntymää. Sukupuolta kysyimme jo viime ultrassa, ja aion varmistukseksi kysyä tälläkin kertaa. Jos se on pysynyt samana, kerron sen täälläkin, jos ei, sitten joudutaan kaikki odottamaan vielä pari kuukautta :)
eli mustavalkoisia eläimiä Iikkeasta.
Eilinen valittaminen kannatti! Nukuin oikeasti aika hyvin viime yönä, ja tänään onkin ollut huomattavasti tehokkaampi päivä. Pesin jopa ensimmäiset vauvanvaatteet ( koneentäytteeksi, ei ollut oikeaa pyykkiä tarpeeksi), vaikka vähän aikaistahan tuo vielä onkin. Nyt olen joka kerta ohikulkiessani käynyt niitä hipelöimässä, miten pieniä ja söpöjä!
Kerrankin olisi ollut valoisaa, mutta valitettavasti auringon ja kuvauspaikan välillä oleva ruokapöytä aiheutti epämääräisiä varjoja kuvaan…
Ainiin, otin muuten sen sikainfluenssarokotteen viime viikolla, vaikka väsymyksestä (ja raskaushormoneista) lievästi sekainen olotilani olikin vähän hermostunut kaikista salaliittoteorioista, tyyliin GSK-aikoo-tappaa-meidät-kaikki jne.
Pääsin ainakin akuuttien sivuoireiden kannalta tosi vähällä, käsivarsi oli pari päivää kipeänä eikä muuta. Muita juttuja en aio edes murehtia (stressaaminen ei tutkitusti ole terveellistä sikiölle :), päätös tehtiin miehen kanssa yhdessä, kaiken saatavilla olevan tiedon valossa, olkoonkin että valintatilanne oli oja vai allikko-tyyppinen. Lopputulos on sitten kohtalon käsissä.
Paitsi korkeintaan sohvalla päivisin. Koko viikon jatkunut unettomuus tuntuu ja näkyy tunnelman kiristymisenä, nukkumaan menemisestä on tullut stressaavaa, koska yöt tuntuvat toistavat samaa kaavaa: kirjaa lukiessa nukuttaa niin, ettei silmät meinaa auki pysyä, mutta valojen sammuttaminen saa vauvan riemastumaan, riehumaan ja hikkaamaan, tuntuu olevan varsinainen yöeläjä. Mukavaa asentoa on hankala (mahdoton) löytää, koko ajan on liian kuuma, levoton jalka vaivaa ja vessassa joutuu käymään ainakin kerran tunnissa. 4-5 tunnin pyörimisen jälkeen sitä nukahtaa hetkeksi, kunnes pitääkin taas jo nousta vessaan ja loppuyö sujuu ihan yhtä levottomasti. Ja sitten onkin jo aamu. Viime raskaudessa oli ihan sama juttu, nukuin niin paljon paremmin vastasyntyneen Oivan kanssa kuin raskaana, yöheräilyjä oli huomattavasti vähemmän. Nooh, pari kuukautta enää.
Sokerirasitustestin tuloksetkin tulivat: paastosokeri oli 4.1 ja 2h 3.9 eli ei raskausdiabetesta. Aika tehokkaasti tuo 2h laski alle paastoarvonkin, en tiedä onko sillä jotain merkitystä? Ensi viikolla on luvassa ultra, vauva on painoseurannassa koska Oiva oli reippaankokoinen syntyessään (tosin syntyikin vasta 2 viikkoa la:n jälkeen eli oli hyvää aikaa kerätä rasvavarastoja). En kyllä tiedä onko vauvoilla kovin merkittäviä kokoeroja vielä tässä vaiheessa, mutta sehän selviää pian.
Tuleva perheenjäsen tuntuu viikko viikolta tutummalta ja koko juttu vihdoinkin vähemmän kaukaiselta. Tähän asti aika on mennyt tosi nopeasti ja raskausviikot lisääntyneet huimaa vauhtia, nyt oletettavasti kremppojen lisääntyessä vauhtikin hidastuu. Synnytyskin on ollut mielessä, yritän olla suunnittelematta liikoja (toisin kuin viimeksi), suurimpana toiveena (kaiken oleellisen lisäksi) on, etten joutuisi taas käynnistykseen. Tai edes ilman oksitosiinia…
