Verenpaine oli edelleen samoissa huippulukemissa kuin maanantaina, joten menen huomenna aamulla sairaalaan tarkkailuun. En tarkalleen tiedä mitä siellä tapahtuu, mutta ainakin kuulen tänään otettujen verikokeiden tulokset ja vauvan sydänääniä luultavasti monitoroidaan ongelmien varalta. Lääkäri myös varoitti, että jos ongelmia ilmenee, käynnistäminen voi olla edessä jo nyt eikä vasta 42+ viikoilla… Yritän olla stressaamatta asiasta, todennäköisesti kaikki on kuitenkin hyvin, ja käynnistystä ei tarvita (toivottavasti ainakaan!!).
Vaikka olen itse ollut ihan rauhallinen, Miehen äiti on hermoillut minunkin puolestani, en oikein ymmärrä miksi. Mies on parin päivän työmatkalla, vaikkakin aika lähellä (tosin lumen takia kotiin ajaminen ei ehkä tapahdu ihan nopeasti), joten ehkä Miehen äiti kokee olevansa jotenkin vastuussa hyvinvoinnistani. Tänäänkin soitti kolme kertaa varmistaakseen, että kaikki on ok ja että “soita heti ambulanssi jos on vähänkään sellainen tunne“… jossain vaiheessa yritin mutista, että eikö minun kuuluisi olla se hermostuneempi osapuoli ja hänen rauhoitella minua eikä toisinpäin. Huoh, vaikka onkin ihanaa, että välittää ja huolehtii.
Jos ne nyt kuitenkin päättäisivätkin käynnistää lähiaikoina, sehän tarkoittaa sitä että meille saattaa tulla vauva jo viikonlopun aikana. Apua, oonko mä edes valmis??
